Kroatianpaimenkoira on hyvin vanha rotu (mainittu kirjallisuudessa jo ainakin 1300-luvulla), naapurimaasta Unkarista kotoisin oleva mudi lienee sen kanssa samaa perua. Mudi ja kroatianpaimenkoira ovat "kaksosrotuja" - ne eivät käytännössä juurikaan tunnu eroavan toisistaan. Myös kroaatit toimivat edelleen kotimaassaan käytännön paimennus- ym. maatilan yleiskoiran työssä, maailmalla ne ovat vielä tuntemattomampia kuin mudit (kasvattajia tuntuu löytyvän Kroatian ulkopuolelta toistaiseksi vain kourallinen - esim. Suomesta, Saksasta, Ranskasta). Kroatianpaimenkoiran rotukirja on ollut useampia kertoja auki menneisyydessä ja on avattu uudestaan vuonna 2006, eli rotuun voidaan jälleen ottaa tuntemattomasti polveutuvia koiria Kroatiassa (kuten mudeja Unkarissa) ja näin ammentaa lisäverta paikallisesta "maatiaiskannasta". On arvioitu, että suht suuri osa tämäntyyppisistä koirista Kroatiassa on rekisteröimättämiä.

Rotumääritelmä kertoo kroaatin luonteesta vain hyvin ylimalkaisesti: "Eloisa, tarkkaavainen, vaatimaton ja helposti koulutettava". Oman kokemukseni mukaan kroatianpaimenkoirat ovat luonteeltaan erittäin samanlaisia kuin mudit niin "hyvässä" kuin "pahassa". Hyvä kirjoitus mudin luonteesta löytyy esim. täältä.

Kroatianpaimenkoirat ovat kunnostautuneet kotimaassaan varsinaisen työnsä lisäksi mm. agilityssä, pelastuskoirina ja palveluskoirakokeissa. Narttu Drava Certisa "Cita" on edustanut Kroatian agilitymaajoukkueessa kuutena vuotena, muita joukkueessa vaikuttaneita kroaatteja ovat Miska Certisa "Mishka", Edo Certisa "Eddie" ja Apolon "Apo". Lokakuussa 2006 Miska Certisa pokkasi kultaisen MM-joukkuemitalin agilityssä Kroatian joukkueen voittaessa upeasti maxit! Slovakiaa on agilityn MM:eissä puolestaan edustanut Mawlch Gera. Ainakin kaksi kroatianpaimenkoiraa on saavuttanut IPO1-koulutustunnuksen suojelussa (Kroatia/Slovenia), ja muutama kilpaillut menestyksekkäästi myös pelastuskoirakokeissa (myös IPOR MM-tasolla, henkilökohtaista pronssia ja joukkuekultaa). Kroatian ulkopuolella kroaattien yleisin harrastus tuntuisi olevan agility, muita esim. tottelevaisuuskokeet, pelastuskoiratoiminta ja paimennus. Lisätietoa suomalaisten kroatianpaimenkoirien tähänastisista tuloksista alempana kohdassa "Kroaatit Suomessa". 

Kroatianpaimenkoira on kroatialaisten harrastajien kokemuksen mukaan mudin tavoin sitkeä, vastustuskykyinen ja pitkäikäinen rotu. Lonkkia on kuvattu vasta vähän, selkeästi suurin osa näistä on ollut terveitä, tuloksena yleensä A (Saksasta on tosin löytynyt 90-luvun puolivälissä muutama HD-tapaus). Muutaman koiran silmät, polvet ja kyynärät on tutkittu terveiksi. Tietooni on tullut yksi allergiatapaus rodun kotimaasta, mutta yleisesti ottaen ihot, vatsat ym. tuntuisivat olevan kunnossa. Suomen tilanteesta tämänhetkisen tiedon mukaan lisää alla kohdassa "Kroaatit Suomessa".

Kroatianpaimenkoira on pysty- tai puolipystykorvainen, jonkin verran korkeuttaan pidempi, kihara- tai laineikaskarvainen paimenkoira. Kroaatin pää ja raajojen etuosa ovat lyhyen, suoran ja sileän karvan peittämät. Muissa osissa karva on kauttaaltaan laineikasta tai kiharaa, suhteellisen pehmeää mutta ei villavaa, selässä rotumääritelmän mukaan noin 7-14 cm pitkää. Turkki ei yleensä vaadi juuri muuta hoitoa kuin pesun tarvittaessa, karvanlähtöaikaan kampaaminen/harjaaminen vähentää lattialla pyörivän karvan määrää. 

Kroatianpaimenkoira on rotumääritelmän mukaan aina musta - tämä lienee yksi suurimmista eroista mudin ja kroaatin välillä. Muitakin värejä on syntynyt (mm. black&tan, myös Suomessa), mutta harvemmin kuin mudeissa, ja muu kuin kokomusta väri on tässä rodussa hylkäävä virhe. Kroaatit ovat rotumääritelmänsä mukaan 40-50 cm korkeita, myös niissä kokovaihtelu on suurta (alle 40 cm - yli 50 cm). Suurin osa suomalaisista kroaateista sukupuolesta riippumatta tuntuisi osuvan toistaiseksi kooltaan agilitytermein maxikategoriaan (yli 43 cm), oman P-pentueeni yksilöitä vaikuttaisi tosin jäävän aika pienikokoisiksi. Kroatianpaimenkoirilla esiintyy erimittaisia luonnontöpöjä häntiä pitkien lisäksi (kuten mudeillakin), kroaateilla tämä tuntuu olevan yleisempää kuin unkarilaisilla serkuillaan. Luonnontöpöt eivät ole Suomessakaan erityinen harvinaisuus: yli puolella Suomen kroaateista on synnynnäinen lyhyt/töpöhäntä. Häntiä myös typistetään edelleen jonkin verran rodun kotimaassa. 

Summattuna kroaatti on rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan kaikin tavoin liioittelematon "peruskoira".

Ensimmäinen rodun edustaja Suomessa oli narttu Biba "Puubi" (om. Tuus kennel), joka saapui vuonna 2002. Toisena maahan tuli narttu Mawlch Gara "Luna" kesällä 2004, kolmantena aikuisena tuotu narttu Severina Slavonski Brod "Stiva" kesällä 2005 ja neljäntenä narttu Ema Certisa "Emma" tammikuussa 2006. Toukokuussa 2006 saapuivat lisäksi aikuiset urokset Atos ja Cane Slavonski Brod "Peikko") sekä urospentu Mawlch Satir (om. Tuus kennel). Uusimpana tuontina Suomeen tuli narttupentu Zahir Slavonski Brod marraskuussa 2009.

Ensimmäinen suomalainen pentue syntyi maaliskuussa 2006 meillä, toinen joulukuussa 2006 (Tuus kennel), kolmas kesällä 2007 jälleen meillä ja neljäs keväällä 2009 Tuus kennelissä. Suomessa on tällä hetkellä tietoni mukaan 34 kroatianpaimenkoiraa: viisi tuontinarttua ja kaksi tuontiurosta, kaikki kroatialaissyntyisiä, kaksi v. 2006 syntynyttä pentuetta (toisessa 4 ja toisessa 9 pentua), yksi v. 2007 syntynyt pentue (5 pentua) ja yksi v. 2009 syntynyt pentue (9 pentua). Neljästä suomalaissyntyisestä pentueesta kahden isänä on ollut ulkomailla asuva uros. 

Harrastuskäyttö
Kroatianpaimenkoiralla ei valitettavasti ole sen harvinaisuudesta johtuen tällä hetkellä palveluskoirakoeoikeuksia Suomessa, vaikka rotu lajeihin takuulla sopiikin. Pk-oikeuksiin vaadittavia viittä BH-koetta työstäessä rotu tulee toivottavasti menestymään muissa lajeissa. Rodun suomalaisesta pioneerista Puubista tulikin ensimmäinen agilityvaliokroaatti ja samalla kaksoisvalio (AVA & MVA) kesäkuussa 2006! Myös Mawlch Satir teki saman tempun 2009 :). Agilityssä kisaa myös useita muita kroaatteja, tokoilijoita on muutamia, BH-kokeen suorittanut 3 koiraa, PERA-A-kokeen yksi koira ja paimennuksessa kilpaillut yksi koira. Rodun alkutaival Suomessa on siis ollut varsin aktiivinen ja toivottavasti jatkuukin samanlaisena!

Terveys
Suomalaisia kroaatteja on terveystutkittu aktiivisesti jo rodun alkumetreiltä Suomessa, ja ainakin toistaiseksi tulokset ovat olleet hyviä niin lonkkien, kyynärpäiden, polvien kuin silmien osalta (kts. Kennelliiton KoiraNet). Yllätyksenä on ilmennyt muutamia odottamattomia sairauksia kuten megaesofagus (1 diagnosoitu), välimuotoisia nikamia ja vinolantio (2 koiraa), epilepsia (1), ja pienempinä ongelmina esim. alapurenta, kivesvika, häntämutka (luonnontöpön yhteydessä).

Linkkejä muille sivuille täällä.